Hitachi ZX350LC-7 HE18LD SLF – hyvin ja pitkälti

Hitachi ZX350LC-7 HE18LD SLF – siinä on kirjainta ja numeroa kerrakseen, mutta jos on virallinen mallimerkintä melko pitkä, sitä on kieltämättä tämän Kreate Oy:n hankkiman 7-sarjan Hitachin kaivukoneen puomistokin.

Pituus on toki aina suhteellinen käsitys, eikä tämä noin 18 metrin puomisto vielä ole Hitachin SLF -eli Super Long Front -valikoiman pisin saati ainoa versio tässä konekokoluokassa. ZX350 voidaan varustella myös  15-, 20-, ja 22-metrisellä puomistolla. Tämä vaihtoehto oli kuitenkin sopiva Kreate Oy:n tarpeisiin, ja kun uuden kaivukoneen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, metrimäärä lukittiin tähän.Uusi kone saapui töihin helmikuun alussa Helsinkiin Kruunusillat-hankkeelle, jota rakentaa Kreaten ja YIT:n muodostama työyhteenliittymä. Jutuntekopäivänä kiikari tarkentui Korkeasaaren rantaan, missä Jussi Heinonen oli uudella koneella päivän askareissa alitusputkien merkeissä.

Ennätystyömaa.

Työyhteenliittymä Kruunusillat  vastaa kokonaisurakassaan kahden uuden sillan, Finkensillan ja Kruunuvuorensillan, rakentamisesta sekä mittavasta määrästä rantarakentamista. Kumpikin silloista on Suomen mittakaavassa huomattavaa luokka, ja erityisesti Kruunuvuorensilta kuittaa pelin suvereenisti: onhan se valmistuessaan Suomen pisin, korkein ja myös pitkäjänteisin silta. Pituutta sille tulee noin 1228 metriä ja keskipyloni nousee 135 metrin korkeuteen. Mielikuvana vertailussa voi käyttää vaikkapa Tampereen Näsinneulaa, jonka torniosa on saman korkuinen. Tänään ollaan kuitenkin Finkensillan kupeessa, joka valmistuu Sompasaaren ja Korkeasaaren välille. Vaikka tämä silta ei vielä ennätyksiä riko, on siinäkin tekemisen tuntua. Pituutta valmiilla sillalla on 293 metriä. Molemmat sillat tulevat olemaan osana vuonna 2027 valmistuvaa Kruunusillat-raitotietä, joka yhdistää aikanaan Helsingin Hakaniemen ja Laajasalon kaupunginosat.

Tämän päivän työkohde liittyy siis osana tähän hankkeeseen siten, että Korkeasaareen vedetään uusia vesi- ja viemärilinjoja, ja vaikka pitkäpuomia ei nyt juuri tähän työhön tänään tarvittaisi, hoituu se silläkin kun kerran paikalla ollaan. Enimmäkseen koneen työtä kohteella on ruoppaus ja rantarakentaminen.

Se on se seiskaohjaamo.

Yli neljä vuosikymmentä maarakennuksen alalla työskennellyt Jussi Heinonen on tullut Kreatelle elokuussa 2021 ja siitä lähtien pääasiallinen työkalu on ollut nimenomaan pitkäpuominen kone: ensin vastaavanlainen 6-sarjan Hitachi ja nyt tuoreeltaan tämä 7-sarjalainen. Vuosikymmenien aiempi kokemus koostuu paitsi isommista, myös pienemmistä koneista ja myös eri valmistajien pitkäpuomeista, joten kokemusta ja vertailupohjaa aiheesta löytyy.

Suurimmat erot löytyvät seiskasarjan ja sen edeltäjän väliltä ohjaamosta ja hydrauliikasta.

Ohjaamo sai tuolloin kolmisen vuotta sitten toivottuja uudistuksia kauttaaltaan. Hytti lepäilee seiskassa aiempaa suurempien silikonityynyjen päällä, joten valmistajan mukaan tärinävaimennus parani tuollaiset 20%. Kabiinissa on myös hiljaisempaa, sillä vaimennuksen lisäksi takalasia on paksunnettu ja tiivisteitä kauttaaltaan parannettu. Ohjaamo on myös hieman entistä korkeampi, tuoden lisää ikkunapintaa. Penkin taakse saatiin enemmän säilytystilaa ja ohjaamossa on erilaisia koukkuja, lokeroita ja mukipoteroita aiempaa enemmän. Myös yleisilme on aiempaa ylväämpi materiaali- ja sävyvalinnoilla. Miten tämä sitten kuljettajaa hivelee päivittäisessä työssä?

”Hytti on parantunut entisestä todella paljon. Se on hiljainen ja tilava”, Jussi tiivistää tuntojaan uuden ohjaamon osalta.

Kolmella pumpulla.

Komentosillalta siirrytään sujuvasti koneen käsittelyyn, sillä hydrauliikka on yksi suurimpia uudistuksia. Sähköiseen esiohjaukseen ei vielä ole siirrytty tässä mallissa, mutta järjestelmä itsessään on kehittynyt entisestään. Aiempi TRIAS II oli jo sinänsä Hitachin taidonnäyte aiheesta, mutta TRIAS III laittaa selvästi vilkun päälle ja lähtee rinnalle ja ohi. Otetaan tähän saumaan jokunen lause TRIASista noin yleensä. Kyseessä on, kuten nimi antaa ymmärtää, kolmipumppuinen systeemi, ja se kehiteltiin Hitachilla jo vuoden 2011 Zaxis-5-sarjaan. Tuolloin keskikokoluokan kaivukoneissa korvattiin perinteinen kahden pumpun lähestymistapa tällä, ja sillä tiellä on pysytty. Pääsyy kolmannen pumpun käytölle oli jo tuolloin polttoainesäästö, ja siihen pyrittiin hydraulijärjestelmän painehäviöitä minimoimalla, kun virtauksia päästiin hallitsemaan tarkemmin ja vähentämään säiliöön palaavan öljyn määrää. Kolmas pumppu ei olekaan kaiken aikaa töissä vaan se herätellään peliin aina tarvittaessa, ja sen prioriteetti oli alkujaan käännön piirin ruokkiminen. Sittemmin TRIASia kehiteltiin kakkosversioon, joka jo sinänsä toi lisää säästöä.

Prosentti sieltä ja täältä.

Nyt kolmosversiossa on menty vielä pidemmälle esimerkiksi kaivuvarren liikkeiden tarkkailulla ja virtauksen määrän hallinnalla sekä lisääntyneellä hallinnalla, jossa kuljettaja voi säädellä puomin käyttöprioriteettia.

Samoin kaivuvarren hydrauliikassa on virtauksen regenerointi joka nopeuttaa varren sisääntuontia samalla kuitenkin minimoimalla pumpun käyttöä tyhjällä kauhalla tai kevyellä kuormalla. Jos taas painoa on varren päässä enemmän, aktivoituu regeneroinnin peruutusventtiili joka päästää öljyn kulkemaan vapaasti paluulinjalla säiliöön. TRIAS III:ssa regenerointiventtiiliin kokoa on kasvatettu entisestään. Myös pumppujen hallintaa on säädetty erityisesti kolmospumpun kohdalla. Jos kaivaessa kolmospumpun paine nousee korkeaksi hetkellisesti pienissä puomin nostoliikkeissä, se pudotetaan vähimmäisvirtaukselle tai suljetaan kokonaan pelistä ja 1. ja 2. pumppu komennetaan täyteen työhön eli huippuvirtaukselle ja paineelle. Näin pumppujen käyttöä ikään kuin järkeistetään lyhyissä tarpeissa. Jos puolestaan puomin nostoliikkeet ovat isompia, myös kolmospumppu otetaan takaisin riviin. Esimerkiksi näillä optimoinneilla valmistaja kertoo saavutetun jopa 10% polttoainesäästön aiempaan malliin nähden.

Tarkka tottelemaan.

Jussi Heinonen kertookin, että uusi hydrauliikka on lunastanut lupauksensa heti alussa. ”Vaikka kyseessä on pitkäpuomi, hydrauliikka ja liikkeet ovat todella tarkkoja. Hydrauliikkaa on myös mahdollista säätää mieleisekseen liikkeiden kesken”. Tämä tarkoittaa ensinnäkin kaivupuomin prioriteettia, jossa puomin nopeus voidaan asettaa yhdistettyjen liikkeiden aikana. Pääasetuksia on kolme, pois päältä, automaatti 1 ja automaatti 2. Pois päältä ollessaan nostonopeus on tavallisella tasolla, ja tätä voi käyttää kevyeen kaivamiseen tai luiskaamiseen ja tasoittamiseen.

Auto 1 kasvattaa puomin nostonopeutta ja antaa etulyöntiasemaa varren sisääntuonnille aina käännön alkuun saakka. Tätä suositellaan käytettäväksi tiiviin materiaalin kaivamisessa, autolastauksessa ja painavien kauhojen tai lisälaitteiden kanssa.

Auto 2 kasvattaa myös puomin nostonopeutta, mutta antaa vähemmän prioriteettia varren sisääntuonnille, ja auto 1:n verrattuna tämä sopii erityisesti ojien tai syvien kaivantojen tekoon. Näiden asetusten lisäksi on mahdollisuus ottaa käyttöön puoliautomaattiset, aikasidonnaiset prioriteettiasetukset, jotka toimivat aiemmin kuvatulla tavalla mutta aktivoituvat Power Boost -napista ja ovat voimassa vaikkapa neljän sekunnin ajan.

Käytännön muutoksia.

Koneessa on noin 18 metrin puomisto, joka koostuu 10,45-metrisestä puomista ja 7,02-metrisestä varresta. Tämä on geometrialtaan ja ratkaisuiltaan identtinen aiempaan sarjaan nähden, mutta Kreatella haluttiin tehdä muutamia muutoksia, jotka Rotatorin varustelu Pirkkalassa toteutti. ”Kaivuvarren putkitus siirrettiin varren selkäpuolelle, jossa se on vähemmän vaurioaltis. Harvemmin tulee oltua töissä sellaisissa kohteissa, että se tuolla mihinkään osuisi”, Jussi kertoo. ”Samoin luiskakauhan hydrauliikan pikaliitin on kauhasylinterin takana suojassa”, hän jatkaa. Lisäksi kuullaan, että koneeseen on hankittuna myös R6-Rototiltti, joka on yllättävä tieto. ”Joo, ei niitä kyllä paljoa näe pitkäpuomeissa, mutta meillä on toisinaan niin erikoisia kohteita, että kyllä sille käyttöä tulee”, Heinonen kertoo. Samalla hän kumoaa toisinaan esitetyn epäilyn, jonka mukaan pitkäpuomissa tilttirotaattori joutuisi normaalia kovemmalle rasitukselle. ”Murtovoimaahan tuolla varren päässä on jopa vähemmän kuin tavallisessa koneessa, kyllä se kestää vähintään samalla tavalla kunhan ei ala repimään”, hän muistuttaa.

Rauhallisuus ratkaisee.

Siitäpä tulikin mieleeni, että minkälaisia haasteita pitkäpuomikone sitten kuljettajalle tarjoaa? Onhan se kuitenkin oma taiteenlajinsa, joten minkälaisia asioita tulee ottaa huomioon? ”No maltti on se ensimmäinen. Muuten tulee tuhoa ja nopeasti. Liikkeet ovat laajoja ja tämä on itse asiassa sellainen juttu, jota kaikki työmaalla liikkuvat ihmiset eivät aina tajua”, Jussi Heinonen sanoo. ”Että se kauha oikeasti ylettyy kauas ja sitä pitää varoa.” Toinen seikka, jonka Jussi mainitsee liittyy myös malttiin. Se on työn normaalia suurempi keskittymisvaatimus. ”Jos vedestäkin kaivetaan, niin siinä pitää olla täysin sataprosenttisesti keskittynyt siihen mitä tekee. Varsinkin kun käytössä ei vielä toistaiseksi ole veden alla kaivamisen koneohjausta”, hän kertoo. ”Saisi olla sellainen ’maalaus’, joka näyttää mistä on jo otettu, kuten isoissa ruoppauskoneissa. Novatronilla tällainen on kai tulossa jossain vaiheessa, ja kyllähän tämä korot ja luiskamallit tietenkin näyttää normaalisti”, Heinonen kertoo. ”Mutta toistaiseksi maamerkkien ja sihtikeppien mukaan pitää ruopata ja varmistaa kahteen kertaan ja sitten vielä kolmanteen, ettei joku kivi ole muljahtanut vedessä takaisin sinne mistä on jo ollut ottavinaan”.

Oikea kone oikeisiin töihin.

Koneen varustelusta mainitaan myös 3,5 tonnin lisäpaino sekä täyspitkät telan alarullien suojat sekä 800-milliset telalaput. Näillä varusteilla kokonaispaino kiipeää noin 44 tonnin pykälään, ja Jussi luonnehtiikin kokonaisuutta erittäin vakaaksi. ”Uskaltaa ottaa kaukaa, ja kyllä sen huomaa koneen käytöksestäkin. Tela pysyy maassa, ei loukuta. Säästää ristiselkää, joka on yleensä pitkäpuomi- ja vasarakonekuljettajien ongelmana pidemmän päälle”, hän miettii. Myös puomiston kestävyyden suhteen on luottoa. ”Aiemmassa oli 6000 tuntia eikä mitään ongelmia puomin kanssa. Tässä on tietenkin aina oltava se järki mukana. Pitää viheltää peli poikki eikä vääntää väkisin. Jos on vaikka paljon routaa, niin sitten on kaivettava sellaisella koneella joka on siihen tarkoitettu”.

Konekokona ZX350 on koettu Kreatella sopivaksi. Toki kyseessä on aina jossakin määrin kompromissi, mutta toimiva sellainen. ”Kyllähän tälläkin työmaalla tulee välillä tilanteita, ettei oikein mikään kone olisi ainakaan liian iso. Mutta työmaat vaihtelevat niin paljon, että lopulta tämä on juuri sopiva. Siirtely on vielä helppoa ja voi käydä tekemässä vaikka pikkukeikan jossain. Samalla tämä on riskimpi kuin vaikka kolmesatanen”, Heinonen kertoo.

Kaiken kaikkiaan Heinosella on hyvä tuntuma koneen suhteen. ”42 vuotta olen koneita ajanut, ja nyt voi sanoa, että alkavat olla huipussaan. Kuutossarjalainen oli jo huoleton kone, ja jos tämä yhtä hyvin menee, niin työt ei kärsi yhtään”. Ja mikä tärkeintä, kyseessä on ominaisuuksiltaan harkittu ja toimivaksi havaittu kokonaisuus, ei pelkästään paperilla ja esitteessä. ”Tämä on pitkäpuomi jolla voi ihan oikeasti tehdä pitkäpuomin töitä. Sellaisiakin on kokeiltu, joilla ei oikein voi”, Jussi kuittaa lopuksi.